Kotona jälleen. Tosin en oo ihan varma haluanko enää kutsua tätä paikkaa kodikseni. Berliini oli kaikkea mitä toivoinkin ja vielä vähän enemmän.
Miten niin hirveän suuri ja ennestään tuntematon kaupunki voikaan tuntua niin kotoisalta? Vaikka eksyimme miljoonille kaduille ilman havaintoakaan siitä mihin mennä, tuntui silti että silti olit turvassa eikä oikeastaan ollut väliä mihin päätyisit. Se kaupunki pakahdutti sydämeni joka päivä monta kertaa uudelleen ja nyt Suomeen palatessa tuntuu siltä ettei mikään enää tunnu miltään. On vain tyhjä aukko sisälläni, jonka vain Berliini voi täyttää sinne palatessani.
En ole kiertänyt maailman ympäri, enkä kolunnut satoja tuntemattomia kaupunkeja, mutta silti uskallan väittää että löysin kertaheitolla ikuisen lempparikaupunkini. Tai vähintäänkin yhden niistä, kuka tietää. Enkä muista milloin olisin viimeksi tuntenut itseni niin vapaaksi, kun hiukset tuulessa hulmuten pitkin Berliiniä pyöräillessäni. Nyt tuntuu tyhjältä, pelottaa että unohdan kaikki ne fiilikset joita tuolla ollessani koin. Niitä on nimittäin hankala ikuistaa millään tavoin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti